Hyväksytty perustamiskokouksessa 6.6.2015
1: Mikä on
Alusta?
Keitä me olemme?
Alusta on
suomenkielinen aktiivisten anarkististen ja antiautoritaaristen
toimijoiden muodostama liitto.
Alusta on anarkisteja yhteen kokoava yhteiskunnallinen toimija, joka tukee eri paikkakuntien anarkistisia ja antiautoritaarisia ryhmiä toiminnassa . Alusta haastaa vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen ja sen tarkoituksena on tehostaa anarkistista toimintaa, päämääränään anarkistinen yhteiskunta.
Rakennamme
uuden yhteiskunnan jossa ei ole luokkia eikä valtioita ja joka
perustuu keskinäiseen apuun ja vapaisiin yhteenliittymiin. Lopetamme
kaikki hierarkkiset vallankäytön muodot: sukupuoleen ja
seksuaalisuuteen perustuvat, taloudelliset, poliittiset,
uskonnolliset sekä kulttuuriset. Teemme tämän yhdessä kaikkien
niiden kanssa joita nämä sorron muodot koskettavat.
Miten me
järjestäydymme?
Järjestäydymme
samalla tavalla kuin tavoittelemamme yhteiskunta tulee
järjestäytymään. Päämäärät synnyttävät keinot, sillä ei
ole mahdollista luoda vapaata ja tasa-arvoista yhteiskuntaa mikäli
järjestäytymismuoto on alistava ja hierarkkinen. Siksi vastustamme
keskusjohtoisuutta, vakinaistettua työnjakoa ja osanottajien
eriarvoisuutta jotka tukahduttavat aloitekyvyn.
Pyrimme muotoilemaan periaatteemme niin laajoiksi, että ne
mahdollistavat erilaisia näkökulmia. Sääntömme ja periaatteemme
pyrkivät olemaan kuitenkin niin konkreettisia, että meillä voi
olla yhteinen taktiikka ja päämäärät. Näin kykenemme yhteiseen,
tulokselliseen toimintaan.
Miten me
toimimme?
Toimintatapamme
ovat suora toiminta, symbolinen toiminta, suora demokratia ja
delegaatio.
Suorassa
toiminnassa haluttu tavoite pyritään saavuttamaan ilman välikäsiä.
Suoraa toimintaa voivat olla esimerkiksi lakot, valtaukset ja
sabotaasi, mutta myös esimerkiksi tuotannon ja toimeentulon
järjestäminen kollektiivisesti. Suora toiminta voi olla laillista
tai laitonta. Lait ovat autoritaaristen edustusjärjestelmien
säätämiä, joten niiden noudattaminen ei ole meille itseisarvo.
Symbolinen toiminta pyrkii ensisijaisesti vaikuttamaan mielipiteisiin. Symbolista toimintaa on esimerkiksi suurin osa mielenosoituksista.
Suorassa
demokratiassa kaikki asianosaiset voivat osallistua päätöksentekoon,
esimerkiksi yleiskokousten avulla. Niissä käytetään esimerkiksi
konsensuspäätöksentekoa, jossa asioista pyritään keskustelemaan
kunnes on löydetty vaihtoehto joka kelpaa kaikille osapuolille.
Tilanteissa, joissa yleiskokousta ei ole mahdollista järjestää,
käytämme delegointia. Siinä yhteisö valitsee joukostaan
delegaatin joka edustaa yhteisön kantaa yhteisöjen välisessä
päätöksenteossa.
Delegointi eroaa edustuksellisuudesta, sillä delegaatti voi tehdä tai päättää toisten puolesta vain sen mistä on sovittu, ja hän on välittömästi erotettavissa. Lisäksi hänen tekojensa seuraukset ja päätöksensä on oltava tarpeen vaatiessa kumottavissa yhteisellä päätöksellä. Edustajalla taas on avoin mandaatti eli avoin valtakirja jota hän käyttää oman mielensä mukaan, ja edustaja voidaan vaihtaa vasta kauan sen jälkeen kun päätökset on jo tehty ja toimeenpantu. Delegointia käytämme vain silloin, kun suora toiminta tai suora demokratia eivät ole mahdollisia.
Edustuksellinen toiminta on toimintaa, joka pyrkii vaikuttamaan edustuksellisiin valtarakenteisiin osallistumalla, niihin vetoamalla tai niitä lobbaamalla. Anarkistisia päämääriä ei saavuteta edustuksellisia tai muita autoritaarisia vaikuttamisen keinoja käyttämällä.
2: Mitä me
vastustamme ja kannatamme?
Valta ja vallankäyttö
Valta voi
tarkoittaa eri asioita. Se voi tarkoittaa esimerkiksi
hirmuhallitsijan tai miehitysarmeijan päätösvaltaa alaistensa
elämästä ja kuolemasta. Tällöin merkitystä voi tarkentaa
puhumalla esimerkiksi harvainvallasta, ylivallasta tai sortovallasta.
Emme vastusta valtaa sinänsä, vaan kritisoimme sen epätasaista
jakautumista. Valta voi tarkoittaa myös ihmisten valtaa päättää
omista asioistaan, kuten merkityksessä kansanvalta.
Valtasuhteen toimija ei välttämättä ole ihminen, vaan se voi olla esimerkiksi valtio- tai talousjärjestelmä, perinne tai normi. Tämä ei kuitenkaan vapauta vastuusta niitä ihmisiä, jotka hyötyvät vallankäytöstä..
Valtasuhteen toimija ei välttämättä ole ihminen, vaan se voi olla esimerkiksi valtio- tai talousjärjestelmä, perinne tai normi. Tämä ei kuitenkaan vapauta vastuusta niitä ihmisiä, jotka hyötyvät vallankäytöstä..
Epätasaisen vallan käyttämistä tilanteessa jossa sille ei ole hyväksyttävää oikeutusta voi kutsua esimerkiksi ylivallaksi tai sorroksi. Taloudellinen riisto on sorron erikoistapaus, jossa kapitalisti pitää itsellään osan työntekijän työn tuloksista.
Yhteiskunnalliseen
valtaan liittyvät usein yhteiskunnalliset hierarkiat. Nämä eivät
kuitenkaan ole synonyymejä. Esimerkiksi kunta on maantieteellisessä
hierarkiassa asuinalueen yläpuolella. Kunta ei kuitenkaan sorra
asuinalueitaan, jos kunnan päätösvalta on jaettu
oikeudenmukaisesti sen asuinalueiden kesken. Vallankäyttö on aina
tilannesidonnaista ja sitä arvioitaessa tulee ottaa huomioon valtaa
käyttävän toimijan yhteiskunnallinen asema. Esimerkiksi miesten on
helpompi ottaa puhetilaa kuin muiden sukupuolten rakenteellisen
epätasa-arvon vuoksi.
Usein
valta ja vapaus ymmärretään eri käsitteiksi, koska valta ja
esivalta sekoitetaan keskenään. Vallan käsite on kuitenkin
erottamaton vapauden käsitteestä, koska vapaus
tehdä jotain on aina myös valtaa
tehdä jotain. Vapautta ei voi
saavuttaa saavuttamatta samalla myös valtaa. Tämä ei kuitenkaan
tarkoita, että kaikki valta tuottaisi vapautta. On olemassa valtaa,
joka tulee jakaa kaikille ihmisille tasan valtaa ,joka tulee
hävittää ja valtaa, joka on sallittua poikkeusolosuhteissa. Joskus
voi olla järkevää antaa toisille ihmisille enemmän valtaa kuin
toisille. Nopeasti leviävän kriisin ratkaisemisessa, esimerkiksi
tulipaloa sammutettaessa, on käytännöllistä antaa päätösvalta
väliaikaisesti asiantuntijalle.
Anarkismin perusoletus on kuitenkin se, että väliaikaisia erikoistapauksia lukuunottamatta kaikilla ihmisillä pitää olla yhtä paljon valtaa päättää omista ja yhteisistä asioistaan. Emme vaadi kaiken vallan hävittämistä, koska samalla häviäisivät myös vapaudet, vaan teemme eron riippuen siitä, millaisia muotoja valta eri tilanteissa ottaa.
Anarkismin perusoletus on kuitenkin se, että väliaikaisia erikoistapauksia lukuunottamatta kaikilla ihmisillä pitää olla yhtä paljon valtaa päättää omista ja yhteisistä asioistaan. Emme vaadi kaiken vallan hävittämistä, koska samalla häviäisivät myös vapaudet, vaan teemme eron riippuen siitä, millaisia muotoja valta eri tilanteissa ottaa.
Autoritaarinen
valta
Vastustamme kaikkia hallinnan muotoja, jotka ovat autoritaarisia eli perustuvat alistamiseen ja pakottamiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi johtajaperiaate, keskitetty hallinto, valtiokoneisto sekä poliisi ja armeija.
Autoritaarisuuden sijaan tavoitteenamme on yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua itseään koskevien päätösten tekemiseen. Kehitämme yhteisöllisiä käytäntöjä ja päätöksentekotapoja jotka aktiivisesti purkavat hierarkioita. Vertikaaliset, ylhäältä alas suuntautuvat pakottamiseen perustuvat suhteet tulee korvata mahdollisimman laajasti horisontaalisilla suhteilla, jotka perustuvat keskusteluun ja keskinäiseen yhteisymmärrykseen.
Kannatamme
valtion purkamista. Niin kauan kuin maailmassa on yksikin
autoritaarinen valtiojärjestelmä, anarkistinen yhteiskunta on
uhattuna. Kannatamme suoraa demokratiaa kaikkialla maailmassa ja
kaikilla yhteiselämän alueilla.
Pääoman
valta, eli kapitalismi
Olemme
antikapitalisteja ja vastustamme pääoman ylivaltaa. Kapitalismia
luullaan usein virheellisesti markkinatalouden tai rahatalouden
synonyymiksi. Markkinoita on kuitenkin ollut olemassa koko
historiallisen ajan. Kapitalistinen talous on vain yksi
rahatalouden laji, ja rahatalous on vain yksi markkinatalouden laji.
Kapitalismissa
rikastuminen perustuu sijoitukseen .
Kapitalismi keskittyy yhden pääoman muodon, rahallisen omaisuuden,
jatkuvaan kasvuun. Myös Neuvostoliitossa talousjärjestelmä
perustui pääoman kasvattamiseen sijoittamalla. Neuvostoliiton
talousjärjestelmä oli siis kapitalistinen, vaikka sitä eivät
pyörittäneetkään kapitalistit vaan virkamieseliitti.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa suurinta valtaa ei käytä mikään yhteiskuntaluokka, vaan itse pääoma. Kapitalistista yhteiskuntaa voi hallinnoida kapitalistien omistava luokka, byrokratia tai vaikkapa pörssikauppaa käyvä tekoäly, mutta kapitalistisen talousjärjestelmän logiikka on aina sama. Sen tavoite on muokata yhteiskunnan rakenteet pääoman jatkuvalle ja loputtomalle kasvulle otollisiksi. Muut tarpeet ja intressit yhteiskunnassa jäävät alisteisiksi pääoman kasvattamiselle.
Mikä tahansa
toiminta, joka haastaa pääoman logiikan, merkitsee vastarintaa
kapitalismille. Muita arvoja pääoman kasvun edelle laittavat
liikkeet häviävät kilpailussa, mikäli ne yrittävät selvitä
kapitalistisen yhteiskunnan puitteissa eivätkä hyökkää sitä
vastaan. Me emme suostu elämään pääoman ehdoilla.
Ajamme alas luokkayhteiskunnan rakenteet ja lopetamme palkkatyön, yksityisomistuksen ja autoritaarisen vallankäytön, jotka vieraannuttavat, riistävät ja alistavat ihmisiä. Haluamme ihmisten elävän riippumattomina valtiosta ja pääomasta. Vastustamme kapitalistisen kasvutalouden logiikkaa, jonka tuloksena on ekologinen ja sosiaalinen katastrofi. Kapitalismin ainoa tulevaisuudennäkymä on kehittyminen yhä autoritaarisempaan suuntaan tai romahdus. Mikään pintapuolinen uudistus ei voi pelastaa järjestelmää, joka seisoo kestämättömällä pohjalla.
Kannatamme työväenluokan itsehallintoa ja tuotantovälineiden ottamista tuottajien itsensä käyttöön. Yhteisesti luodun vaurauden tulee olla tasavertaisesti kaikkien ulottuvilla, ei hallitsevan eliitin käsissä. Kannatamme maailmanlaajuista kamppailua kapitalismin kaatamiseksi. Tulevassa yhteiskunnassa taloudellista kanssakäymistä tulee ohjata periaate, jonka mukaan jokainen antaa omien kykyjensä mukaan ja kaikille tulee antaa heidän tarpeidensa mukaan. Materiaalinen tuotanto täytyy järjestää kestävällä tavalla, joka vastaa luonnon kantokykyä ja moninaisuutta.
Ympäristö
Ihmiset ovat
osa maapallon ekosysteemejä. Ekosysteemejä vahingoittava toiminta
vahingoittaa myös ihmisiä suoraan tai välillisesti.
Kapitalistinen tuotantotapa johtaa resurssien kertymiseen harvoille. Toiset kuluttavat törkeästi yli todellisten tarpeidensa, toiset eivät pysty tyydyttämään edes perustarpeitaan. Kestävä luonnonvarojen käyttö vaatii yhteiskuntaluokkien ja tuloerojen purkamista. Nykyistä ilmastonmuutosta ja lajien massasukupuuttoa ei voida hillitä kapitalismissa, missä tuotannon jatkuva kasvattaminen vaatii kestämätöntä luonnonvarojen käyttöä.
Anarkistisessa
yhteiskunnassa eläimet eivät ole voittojen maksimoinnin väline.
Sukupuolittunut
ja seksuaalinen valta
Päämäärämme
on yhteiskunta joka on hierarkiaton myös, kun on kyse ihmisten
seksuaalisuudesta, ihmissuhteista ja sukupuolesta. Kamppailemme
tasa-arvon puolesta kaikkia sorron muotoja vastaan. Sukupuolten
välinen tasa-arvo on erottamaton osa anarkismia. Feminismi
pyrkii sukupuolten väliseen todelliseen tasa-arvoon, eikä se ole
pelkästään naisten asia. Seksismillä tarkoitamme kaikkea
sukupuoleen liittyvää arvottavaa erottelua, riippumatta siitä
ovatko sen kohteena naiset, miehet tai muut sukupuolet.
Kielenkäyttö
on keskeinen osa seksismiä. Mies on länsimaisen yhteiskunnan
perusoletus: jos nainen saavuttaa jonkin miehille perinteisesti
kuuluvan aseman, alleviivataan naisen sukupuolta (naiskansanedustaja,
naistoimitusjohtaja). Ihmiskuvaamme eivät kuulu seksismi eikä
misogynia eli naisvihamielisyys eikä näihin liittyvä kielenkäyttö.
Koska naiset ovat vallitsevassa sukupuolijärjestelmässä edelleen
sorretussa asemassa, olemme feministejä epätasa-arvoa vastaan.
Pyrimme hajottamaan valtarakenteet ja normit, jotka hallitsevat ja määrittelevät seksuaalisuuttamme, sukupuoltamme sekä ihmissuhteitamme. Kannustamme kaikkia olemaan, elämään ja toimimaan vapaasti ilman valmiina annettujen roolien, identiteettilokeroiden ja suhdemallien rajoittavuutta. Ihmisillä tulee olla vapaus määritellä sukupuolensa, suhteensa ja seksuaalisuutensta juuri siten miten he itse milloinkin haluavat tai jättää määrittely kokonaan tekemättä. Kaikki sukupuolten ja seksuaalisuuksien ilmentymät ovat yhtä arvokkaita.
Länsimaisessa yhteiskunnassa sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen etuoikeutetuinta on valkoisuus, heterous, mieheys, vammattomuus ja cis-sukupuolisuus. eli oman sukupuolikokemuksen sopiminen syntymässä määritettyyn sukupuoleen. Etuoikeutetuimmat sanelevat yleensä mitkä asiaat ovat tärkeimpiä myös anarkistisessa toiminnassa.
Tämä uusii ja pitää yllä olemassa olevia valtasuhteita.Normikriittinen lähestymistapa auttaa tunnistamaan omia etuoikeuksia. Ilman etuoikeuksien tunnistamista niitä ei pystytä purkamaan. Pelkkä erilaisuuden suvaitseminen ei riitä, vaan haastamme ja hajotamme aktiivisesti normaaliuteen liittyviä valtasuhteita.
Uskonnollinen
valta
Olemme
antiklerikalisteja, eli vastustamme autoritaarisuutta uskonnoissa ja
uskontojen käyttämistä autoritaarisen vallankäytön oikeuttajana.
Tämä ei välttämättä merkitse ateismia.
Järjestäytynyt
uskonto vallankäytön välineenä syntyi luokkayhteiskunnan
syntymisen myötä, tarpeesta oikeuttaa yhteiskunnan olemassa oleva
valtarakenne ja pitää sitä yllä.
Länsimaissa
kristilliset instituutiot omivat moraalin itselleen ja painottivat
sitä, että ihminen on luonnostaan syntinen ja moraaliton olento.
Uskonnon ote on heikentynyt viime vuosisadan aikana länsimaissa, mutta autoritaariset uskonnot pyrkivät edelleen määrittämään miten ihmisen tulisi käyttäytyä. Nykyiset kristilliset instituutiot pyrkivät sanelemaan normeja ja sääntöjä ihmiselämän osa-alueille, joita valtion lait eivät enää tavoita.
Vaikka Suomi on virallisesti tunnustukseton valtio, on evankelis-luterilainen kirkko monin tavoin valtioon sidoksissa, käytännössä valtionkirkko. Vastustamme valtiota joten vastustamme myös valtionkirkkoa ja sen ylläpitämää hierarkiaa.
Sotilaallinen
ja aseellinen valta
Vastustamme
valtiollista armeijaa, sillä emme halua puolustaa valtiota, joka
keskittyy turvaamaan hallitsevan luokan edut. Vastustamme
asevelvollisuutta, joka on pakollinen ja sukupuolittava. Sen
tarkoituksena on integroida nuoret asevelvolliset osaksi
autoritaarista järjestelmää ja opettaa näille seksistisiä ja
rasistisia arvoja sekä käytäntöjä.
Mikäli anarkististen yhteisöjen täytyy puolustautua autoritaarisia toimijoita vastaan, kannatamme armeijan sijaan vapaaehtoista puolustusorganisaatiota. Se toimii hajautetusti ilman sotilaskuria, pakkovaltaa ja pysyviä hierarkioita. Alueellinen puolustus tulee järjestää paikallisissa yhteisöissä osana noiden yhteisöjen elämää, ei niistä erillisenä erikoistuneena asevoimana.
Puolustuksen tulee perustua osallistujien vapaaehtoisuuteen, operatiivisten komentorakenteiden tulee olla väliaikaisia ja osallistujien hyväksymiä ja sukupuolten ja etnisten ryhmien tasa-arvon tulee toteutua. Aseteknologian suhteen tulee pyrkiä pois asiantuntijavallasta. Rauhan aikana aseistus jaetaan tasaisesti eri paikallisyhteisöjen välille ja turvallisuudesta huolehditaan koko yhteisön voimin. Teemme kaikkemme jotta emme joutuisi tarttumaan aseisiin.
Vapaassa yhteiskunnassa turvallisuus ei ole vain sotilaallinen kysymys. Aseita ei tule käyttää epätasa-arvon ja riiston ylläpitämiseen, vaan niiden kukistamiseen ja vapauden ja itsemääräämisoikeuden puolustamiseen. Autoritaaristen järjestelmien kadottua puolustusjoukkoja ei enää tarvita.
Valtiollinen
vallankäyttö
Valtio ei syntynyt yhteiskuntasopimuksen seurauksena, vaan se muodostui luokkayhteiskunnan myötä hallitsevan luokan etujärjestöksi. Luokkayhteiskunnan ylläpito edellyttää valtion hierarkista väkivaltakoneistoa. Valtio myös synnyttää aina luokkayhteiskunnan, koska hierarkian huipulle pääsevistä tulee aina hallitsevaa luokkaa. Siksi luokkayhteiskunnan tuhoaminen ei ole mahdollista haltuunottamalla valtio, vaan valtio on välttämätöntä hävittää.
Viimeisen sadan vuoden aikana työväenliike, naisasialiike ja muut vastaavat liikkeet ovat saavuttaneet kamppailuillaan hyvinvointivaltion jossa valtio on ottanut itselleen sosiaalisia tehtäviä. Hyvinvointivaltio on kompromissi kapitalistien ja työväenluokan välillä. Hyvinvointivaltiossa kapitalistien annetaan pitää rikkautensa sillä ehdolla, että kaikille tarjotaan sosiaalisia ja materiaalisia etuja. Kompromissi kuitenkin edellyttää ikuisesti jatkuvaa talouskasvua joka ei ole mahdollista. Siksi yhä suurempi osa hallitsevasta luokasta pyrkii eroon hyvinvointivaltioon liittyvistä velvoitteista.
Hyvinvointivaltio tulee siirtymään historiaan, ja sen tulee korvaamaan joko anarkistinen yhteiskunta tai autoritaarinen valtiojärjestelmä, jota kutsumme tässä yksinkertaistaen fasismiksi myös silloin kun se ei ole identtinen Mussolinin aikaisen Italian valtiojärjestelmän kanssa.
Kapitalistisen yhteiskunnan valtiojärjestelmä on parlamentarismi tai fasismi. Nämä eivät ole toistensa vastakohtia, vaan kolikon kaksi puolta. Kun talous kasvaa vakaasti ja hallitsevalla luokalla on varaa kompromisseihin, työväenluokan taloudellinen asema paranee. Parlamentarismi suojaa kapitalismin intressejä sisällyttämällä protestiliikkeet osaksi valtiojärjestelmää. Kapitalistisen tuotannon ajautuessa kriisiin parlamentarismi ei kuitenkaan ratkaise sen enempää työväenluokan kuin hallitsevankaan luokan ongelmia, ja hallitseva luokka pyrkii siirtymään fasismiin.
Fasistiseksi kutsumillemme järjestelmille tyypillisiä piirteitä ovat kansalliskiihko, rasismi, militarismi, muukalaiskammo, uskonnollinen kiihko ja «perinteisten perhearvojen» puolustaminen joka on käytännössä seksismiä ja homofobiaa. Kaikkia näitä järjestelmiä yhdistää pyrkimys nujertaa työväenliike ja muut sorrettujen liikkeet. Äärioikeistoksi kutsumme fasististen liikkeiden lisäksi oikeistopopulisteja jotka haluavat siirtää yhteiskuntaa fasistiseen suuntaan joidenkin näiden piirteiden suhteen, mutta jotka jakavat vain osan fasistien päämääristä.
Nationalistinen
vallankäyttö
Suomen
äärioikeiston merkittävin yhteinen nimittäjä on koko
itsenäisyyden ajan ollut nationalismi. Nationalistien mielestä
etnisten ryhmien väliset ristiriidat tulee ratkaista segregaatiolla,
eli siirtämällä eri etniset ryhmät eri alueille. Heidän
tavoitteenaan on perustaa homogeenisia eli vain yhdestä etnisestä
ryhmästä koostuvia kansallisvaltioita, ja estää toisten etnisten
ryhmien muutto tämän valtion alueelle. Nationalistit luovat
illuusion yhtenäiskulttuurista joka on kaikille sama valtion rajojen
sisällä.
Koska nationalistit uskovat tähän intressien yhteensopimattomuuteen, he pyrkivät ajamaan vain oman etnisen ryhmänsä itsekkäitä etuja. Rasistit uskovat yhden etnisen ryhmän ylivertaisuuteen muihin nähden, nationalistit eivät välttämättä usko. Rasistien ja nationalistien käytännön politiikka on samanlaista, koska molemmat ajavat vain oman etnisen ryhmänsä kuviteltuja etuja ja pitävät toisten etnisten ryhmien oikeuksia toisarvoisina.
Kapitalismi on usein löytänyt nationalismista hyvän liittolaisen. Nationalismi luo keskitettyjä valtiokokonaisuuksia ja mobilisoi ihmisiä valloitussotiin. Nationalistit ovat työväenliikkeen vihollisia, koska työväenliike hajoittaa illuusion kansallisesta yhtenäisyydestä kapitalistien ja työväenluokan välillä. Nationalismi ja rasismi auttavat hallitsevaa luokkaa kääntämään osan työväenluokasta toisia työväenluokkaan kuuluvia vastaan. Näin hallitseva luokka säilyttää yhteiskunnallisen valtansa.
Puolustamme kaikkia etnisiä ja kulttuurillisia vähemmistöjä syrjintää ja fasistista terroria vastaan. Me olemme internationalisteja, sillä emme usko että minkäänlainen nationalismi voi olla sorron vastustamisen väline. Kannatamme maailmaa ilman rajoja ja kansallisvaltioita. Vain rajat ylittävä solidaarisuus voi vastustaa valtioita ja pääomaa.
3: Mikä on
meidän ratkaisumme?
Vallankumouksellinen
muutos
Ratkaisumme kapitalistisen ja hierarkkisen yhteiskunnan ongelmiin on vallankumous. Radikaalit muutokset ovat välttämättömiä, jotta voimme saavuttaa yhteiskunnan ilman autoritaarista vallankäyttöä. Tällaisessa yhteiskunnassa osa tämän päivän ongelmista voi säilyä, ja kokonaan uudenlaisia ongelmia voi ilmaantua. Tästä huolimatta se tulee olemaan tasa-arvoisempi, inhimillisempi ja vapaampi kuin nyky-yhteiskunta. Se on ainoa vaihtoehto sosiaalisille, taloudellisille ja ekologisille katastrofeille.
Anarkistinen yhteiskunta ei ole vain kaukainen päämäärä, vaan luomme sitä tässä ja nyt. Sitä ei kuitenkaan tulla saavuttamaan parlamentaaristen reformien avulla puuttumatta rakenteisiin, jotka ylläpitävät hallitsevan luokan ylivaltaa. Toimintamme on vallankumouksellista, sillä se kyseenalaistaa vallitsevan yhteiskunnan perustaa myöten ja ajaa muutosta alhaalta käsin.
Vallankumous voi alkaa esimerkiksi yleisestä kansannoususta tai työläisten kamppailuista, jotka johtavat yleislakkoon. Voi myös olla, että anarkistiseen yhteiskuntaan siirrytään enemmän tai vähemmän asteittaisesti korvaamalla valtion ja pääoman instituutiot itsehallinnollisilla rakenteilla. Käytäntö osoittaa mikä strategioista on toimivin.
Mistä
aloittaa?
Tämä
periaateohjelma tarjoaa periaatteita, joiden pohjalta anarkistinen
yhteiskunta voi järjestäytyä. Muutoksen puolesta voi toimia monin
eri tavoin. Ensimmäinen askel on kerätä ympärille samanmielisten
ryhmä ja aloittaa konkreettisesta toiminnasta, esimerkiksi lehden
julkaisemisesta, työtaisteluun osallistumisesta, tilojen
haltuunotosta, antifasistisesta toiminnasta, mielenosoituksista tai
tapahtumien järjestämisestä. Pääasia on toimia laskematta
edustajien ja hallitsevan luokan varaan, toimia niitä vastaan ja
niistä riippumatta. Älä odota kenenkään muun tekevän niitä
asioita jotka on tehtävä vaan tartu itse toimeen.